Blogi

Mitä ruokaketjulle maksaa, jos yhteisiä datan standardeja ei käytetä?

Jukka Kehusmaa, GS1 Finland
Ruokaketjun tiedonkulun tehostamiseen tarvittavat kansainväliset standardit ovat jo olemassa. Silti niiden laajempi käyttöönotto etenee Suomessa hitaasti. Samalla jää helposti huomioimatta, mitä yhteisten toimintatapojen puuttuminen maksaa koko ruokaketjulle.

Kuvitellaan liikenne, jossa jokaisella tiellä olisi omat sääntönsä. Ennen matkan aloittamista pitäisi selvittää, miten kyseisellä tiellä ajetaan ja millaisella ajoneuvolla siellä saa liikkua. Liikenne olisi hidasta ja hankalaa.

Suomen ruokaketjun tiedonkulussa tilanne muistuttaa monin paikoin tätä. Yrityksillä on erilaisia tietojärjestelmiä, ja tietoa kerätään, käsitellään ja välitetään monin eri tavoin. Kun yhteisiä sääntöjä, standardeja, ei käytetä, tiedon siirtämiseen ja hyödyntämiseen tarvitaan erillisiä ratkaisuja.

Liikenteessä kulkemisen yhteiset säännöt ovat itsestäänselvyys. Miksi emme pidä niitä yhtä välttämättöminä ruokaketjun tiedonkulussa?

 

Yhteisten standardien hyödyt syntyvät laajasta käytöstä

Ruokaketjussa käytetään edelleen paljon työaikaa tehtäviin, joita voitaisiin yhteisten datan standardien avulla tehostaa tai jopa automatisoida. Alkutuottaja voi joutua toimittamaan samoja tietoja usealle asiakkaalle tai viranomaiselle eri tavoilla. Elintarviketeollisuudessa ja kaupassa tietoja kerätään, tarkistetaan ja yhdistellään eri lähteistä.

Maa- ja metsätalousministeriön ruoka-alan datatalouden kehittämistarpeita koskevassa selvityksessä tunnistetaan samoja ongelmia. Järjestelmien heikko yhteentoimivuus ja päällekkäinen tiedonkeruu aiheuttavat ylimääräistä työtä ja vaikeuttavat datan hyödyntämistä.

Ratkaisuja tähän ei kuitenkaan tarvitse keksiä kokonaan alusta. Esimerkiksi kansainväliset ja järjestelmäriippumattomat GS1-standardit mahdollistavat raaka-aineiden, tuotteiden, toimijoiden ja sijaintien, kuten tilojen ja peltojen, yksiselitteisen tunnistamisen sekä tiedon rakenteen ja välittämisen yhdenmukaistamisen.

Standardien olemassaolo ei silti yksin riitä. Jos vain osa ruokaketjun toimijoista käyttää niitä, muiden kanssa tarvitaan edelleen erillisiä ratkaisuja ja manuaalista työtä. Yhteisten standardien arvo kasvaa sitä mukaa, kun yhä useampi toimija ottaa ne käyttöön.

 

Julkinen sektori mukaan yhteiseen kehittämiseen

Ruokaketjun tiedonkulku ei rajoitu yritysten väliseen tiedonvaihtoon. Yritykset toimittavat tietoja myös viranomaisille esimerkiksi valvontaa ja lakisääteistä raportointia varten.

Siksi julkisen sektorin olisi tärkeää osallistua nykyistä tiiviimmin yhteisten tiedonhallinnan käytäntöjen kehittämiseen. Viranomaisilla on omat tietotarpeensa ja järjestelmänsä, jotka tulisi huomioida yhteisiä toimintamalleja suunniteltaessa.

Samalla voitaisiin tarkastella, miten viranomaisten tiedonkeruuta ja järjestelmien välistä tiedonkulkua voitaisiin sujuvoittaa hyödyntämällä samoja kansainvälisiä standardeja kuin yritysten välisessä tiedonvaihdossa. Tavoitteena olisi, että kerran tuotettua tietoa voitaisiin hyödyntää mahdollisimman sujuvasti eri käyttötarkoituksiin sovittujen käyttöoikeuksien mukaisesti. Tämä ei edellytä yhtä yhteistä tietojärjestelmää tai data-avaruutta, vaan yhteisiä toimintatapoja, joiden avulla erilaiset järjestelmät voivat toimia yhteen.

 

Siirretään keskustelu kustannuksista kokonaishyötyihin

Yhteisten standardien käyttöönotto edellyttää yrityksiltä investointeja, joita ne luonnollisesti arvioivat oman liiketoimintansa näkökulmasta. Koko ruokaketjun kannalta hyötyjä pitäisi kuitenkin tarkastella laajemmin. Myös tähän peräänkuulutan viranomaisten osallistumista.

Yhden toimijan tuottama laadukas ja yhteentoimiva tieto voi helpottaa monen muun työtä. Siksi olisi tärkeää selvittää, kuinka paljon työaikaa ja muita resursseja voitaisiin säästää, jos tieto liikkuisi nykyistä sujuvammin alkutuotannosta teollisuuteen, kauppaan ja viranomaisille.

Food Data Finland -verkostossa ruokaketjun yritykset ovat jo kehittäneet yhteisiä tietomalleja ja kokeilleet standardeihin perustuvia ratkaisuja käytännössä. Tätä yhteistyötä voitaisiin hyödyntää myös yhteentoimivuuden taloudellisten hyötyjen arvioinnissa ja tiedonkulun kehittämisessä yhdessä julkisen sektorin kanssa.

Yhteistyössäkään meidän ei siis tarvitse aloittaa tyhjästä. Sen sijaan tarvitsemme yhteisen tavoitteen ja keinot, joilla olemassa olevat ratkaisut saadaan laajempaan käyttöön.

 

Sen sijaan, että keskitymme vain yhteisten standardien käyttöönoton kustannuksiin, meidän pitäisi tarkastella niiden hyötyjä koko ruokaketjun näkökulmasta. Ja ennen kaikkea kysyä, mitä menetämme, jos emme ota niitä yhdessä käyttöön.