Tekstiilien digitaalinen tuotepassi tarkentuu – tähän yritysten kannattaa nyt valmistautua
Euroopan komissio on julkaissut tekstiili- ja vaatetusalaa koskevan digitaalisen tuotepassin sektorisivun. Se kokoaa yhteen tämänhetkisen näkemyksen siitä, mitä digitaalinen tuotepassi tarkoittaa tekstiileille, keitä vaatimukset koskevat ja millä aikataululla sääntely etenee.
Tekstiilit ja erityisesti vaatteet ovat yksi EU:n ekosuunnitteluasetuksen vuosien 2025–2030 työsuunnitelman priorisoiduista tuoteryhmistä. Komission tämänhetkisen aikataulun mukaan tekstiilejä koskeva delegoitu säädös on tarkoitus hyväksyä vuoden 2027 viimeisellä neljänneksellä. Delegoidun säädöksen hyväksymisestä alkaa vähintään 18 kuukauden siirtymäaika, jonka jälkeen tuotepassi tulee tuoteryhmälle pakolliseksi.
Juuri delegoitu säädös ratkaisee lopulta sen, mitä tietoja tekstiilien digitaalisen tuotepassin on sisällettävä. Yritysten näkökulmasta kaikkia yksityiskohtia ei siis vielä tiedetä, mutta suunta on jo varsin selvä.
Mitä tietoa tekstiilien digitaalisen tuotepassin tulee sisältää?
Komissio on jo nostanut esiin useita mahdollisia tietokokonaisuuksia, joita tekstiilien digitaalinen tuotepassi voisi sisältää. Näitä ovat esimerkiksi:
- tuotteen tunnistetiedot ja ominaisuudet
- kuitukoostumus
- tuotteen käyttöä, korjaamista ja huoltoa tukevat tiedot
- uudelleenkäyttöön, jälleenmyyntiin, purkamiseen, kunnostamiseen, kierrätykseen ja tuotteen elinkaaren loppuun liittyvät tiedot
- alkuperätiedot
- olennaisten taloudellisten toimijoiden tunnistaminen.
Digitaalisen tuotepassin tulee olla saatavilla sekä verkkokaupassa että itse tuotteessa olevan tiedonkantajan, kuten esimerkiksi QR-koodin, kautta. Tuotepassi ei siis ole vain kuluttajalle näytettävä vastuullisuussivu. Siitä rakentuu digitaalinen yhteys tuotteeseen ja sitä koskeviin tietoihin tuotteen koko elinkaaren ajaksi.
Kuka digitaalisesta tuotepassista vastaa?
Komission mukaan velvollisuus koskee ensisijaisesti niitä taloudellisia toimijoita, jotka saattavat tekstiili- ja vaatetustuotteita EU-markkinoille tai ottavat niitä käyttöön EU:n alueella. Taloudellinen toimija voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi tuotteen valmistaja, valmistuttaja tai maahantuoja. Myös jakelijoiden ja jälleenmyyjien on varmistettava, että niiden EU-markkinoilla jakelemille tuotteille vaadittu tuotepassi on saatavilla.
Lisäksi toimitusketjun muille toimijoille voi syntyä velvollisuuksia toimittaa hallussaan olevia tuotepassin kannalta tarpeellisia tietoja. Tämä on yritysten valmistautumisen kannalta olennainen huomio. Digitaalista tuotepassia ei kannata tarkastella vain yhtenä uutena QR-koodina tai IT-ratkaisuna. Sen toteuttaminen edellyttää, että tarvittava tieto syntyy, liikkuu ja säilyy luotettavana koko arvoketjussa.
Kaikkia vaatimuksia ei tarvitse tietää, jotta valmistautumisen voi aloittaa
Kuten alussa mainitsin, tekstiilien tarkat tietovaatimukset määritellään vasta tulevassa delegoidussa säädöksessä. Yritysten ei siksi kannata tässä vaiheessa yrittää rakentaa lopullista tuotepassia oletusten perusteella. Kuitenkin jo nyt voidaan tehdä paljon sellaista, joka on tarpeellista riippumatta lopullisesta sisällöstä.
Yrityksessä kannattaa esimerkiksi määrittää, miten tuotteet, yritykset ja tuotantopaikat yksilöidään yhteentoimivasti, selvittää missä tuotteen elinkaaren aikana tarvittava tieto tällä hetkellä sijaitsee ja määrittää, miten tietoa saadaan jatkossa toimitusketjun muilta toimijoilta. Samalla kannattaa kehittää tiedon laatua, rakennetta ja sitä, että tietoa pystytään välittämään järjestelmien ja organisaatioiden välillä koneluettavassa muodossa.
GS1-standardit tarjoavat valmiin perustan
Standardien ja rakenteeltaan yhdenmukaisen tiedon merkitys korostuu, kun samaa tuotetietoa pitää tulevaisuudessa pystyä hyödyntämään eri käyttötarkoituksiin, esimerkiksi kuluttajaviestinnästä viranomaisvaatimuksiin sekä korjaamiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Ei ole järkevää rakentaa jokaista uutta tietovaatimusta varten erillistä infrastruktuuria, vaan luoda yhteentoimiva perusta, jonka päälle uusia käyttötapauksia voidaan rakentaa.
Monille tekstiili- ja muotialan yrityksille osa digitaalisen tuotepassin tarvitsemasta datainfrastruktuurista on jo olemassa. Lähes kaikilla kaupoissa myytävillä tuotteilla kun on jo olemassa yksilöllinen, standardinmukainen tuotetunniste. Tämä GS1:n GTIN-koodi löytyy tuotteesta sekä EAN-viivakoodina että numerosarjana, ja se luetaan esimerkiksi kassapisteellä.
GS1-standardit ovat mukana EU:ssa hyväksyttyjen digitaalisen tuotepassin standardien mukaisissa toteutuksissa. Niitä voidaan hyödyntää tuotteiden yksilöinnissä, QR-koodeissa sekä tiedon yhteentoimivassa jakamisessa. Samoin kuin GTIN-koodeilla voidaan tuotteet yksilöidä globaalisti, arvoketjun yrityksiä ja sijainteja voidaan yksilöidä GLN-koodeilla. Tietosisältöstandardi GS1 Digital Link puolestaan mahdollistaa tuotteen yhdistämisen verkossa olevaan tietoon esimerkiksi tuotteeseen painettavan QR-koodin kautta. Tällainen standardinmukainen GS1 2D-koodi soveltuu tulevaisuudessa myös kassapisteillä luettavaksi sekä moniin muihin kaupan alan käyttötarkoituksiin. Yritykset voivat siis rakentaa digitaalisia tuotepasseja jo käytössä olevien kansainvälisten standardien pohjalta sen sijaan, että niiden tarvitsisi kehittää kokonaan uusia tapoja tuotteiden tunnistamiseen ja tietojen välittämiseen.
Valmistautumista ei kannata lykätä vuoteen 2027
Kun tekstiilien delegoitu säädös hyväksytään, alkaa vähintään 18 kuukauden siirtymäaika ennen vaatimusten soveltamista. Se antaa yrityksille valmistautumisaikaa, mutta digitaalisen tuotepassin vaatimia tiedonhallinnan, järjestelmien ja toimitusketjun toimintatapojen muutoksia ei välttämättä tehdä hetkessä.
Siksi olennaisin kysymys yritykselle ei juuri nyt ole: Miltä lopullinen digitaalinen tuotepassimme näyttää?
Sen sijaan parempi kysymys on: Ovatko tuotetietomme sellaisessa kunnossa, että pystymme rakentamaan tuotepassin, kun lopulliset vaatimukset ovat tiedossa?
Nyt on hyvä aika tunnistaa tuotetiedon hallinnan puutteet, vahvistaa tiedon yhteentoimivuutta ja varmistaa, että käytössä olevat ratkaisut perustuvat kaikille avoimiin, kansainvälisiin standardeihin. Näin yrityksellä on paremmat valmiudet toteuttaa digitaalinen tuotepassi, kun lopulliset vaatimukset ovat tiedossa.
