GS1 Web Vocabulary

GS1 Web Vocabulary on kansainvälinen GS1-standardi toimitusketjun perustietojen kuvaamiseen ja julkaisemiseen verkossa. Sen avulla tuotteisiin, sijainteihin, organisaatioihin, sertifikaatteihin ja muihin toimitusketjun kohteisiin liittyvät tiedot voidaan julkaista yrityksen omista järjestelmistä yhteisesti sovitussa, koneellisesti luettavassa muodossa.

Standardi on kehitetty ensisijaisesti toimitusketjun perustietojen (master data) julkaisemiseen, mutta sitä voidaan hyödyntää myös eräkohtaisten tietojen julkaisemiseen. Näin esimerkiksi alkuperä-, sadonkorjuu-, valmistus- tai sertifikaattitietoja voidaan jakaa automaattisesti eri järjestelmien välillä.

Kun tiedot julkaistaan standardoidussa muodossa, muut järjestelmät voivat hakea ja hyödyntää niitä ilman erillisiä tiedonsiirtoratkaisuja, tiedon kopiointia tai manuaalista käsittelyä.

Mitkä ovat GS1 Web Vocabularyn hyödyt?

Standardin avulla yritys voi:

jakaa tietoa yhdenmukaisessa muodossa eri organisaatioiden ja järjestelmien hyödynnettäväksi
julkaista tiedot yrityksen omista järjestelmistä ja pitää ne omassa hallinnassaan, ilman että ne ovat sidottuja tiettyyn tiedonjakoratkaisuun tai tietovarastoon
vähentää manuaalista tiedonsiirtoa ja tarvetta ylläpitää samoja tietoja useissa eri paikoissa
parantaa tiedon yhteentoimivuutta, jolloin samaa tietoa voidaan hyödyntää useissa eri käyttötarkoituksissa
tukea jäljitettävyyttä ja vastuullisuusvaatimusten täyttämistä, kun toimitusketjun tiedot voidaan julkaista yhdenmukaisesti eri järjestelmien hyödynnettäväksi.

Kun tieto julkaistaan GS1 Web Vocabularyn mukaisesti, sitä voivat hyödyntää esimerkiksi verkkokaupat, hakukoneet, jäljitettävyysjärjestelmät, digitaaliset tuotepassit ja muut digitaaliset palvelut.

GS1 Web Vocabulary perustuu linkitetyn datan (Linked Data) periaatteisiin. Siinä tiedot yhdistetään toisiinsa yksilöllisten tunnisteiden avulla samaan tapaan kuin verkkosivut linkittyvät toisiinsa. Näin eri lähteissä sijaitsevat tiedot muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jota tietojärjestelmät voivat hakea, yhdistää ja hyödyntää automaattisesti.

Standardi täydentää verkkopalveluissa yleisesti käytettyä schema.org-tietomallia GS1-standardien mukaisilla tiedoilla esimerkiksi tuotteista, sijainneista, organisaatioista ja sertifikaateista. Tämän ansiosta tiedot voidaan julkaista yhtenäisessä muodossa, jolloin ne ovat helposti löydettävissä ja hyödynnettävissä esimerkiksi verkkokaupoissa, hakukoneissa, jäljitettävyysjärjestelmissä ja muissa digitaalisissa palveluissa.

Teknisesti tiedot julkaistaan yleensä JSON-LD-muodossa, joka on verkkopalveluissa laajasti käytetty tapa esittää rakenteista, koneellisesti luettavaa tietoa.

GS1 Web Vocabulary toimii hyvin yhdessä muiden GS1:n jakamisen standardien, kuten EPCIS:n, kanssa.

Esimerkiksi:

Elintarvikkeen valmistaja lähettää jälleenmyyjälle EPCIS-sanoman, joka kertoo, että tietty tuotantoerä on valmistettu ja toimitettu varastoon. Sanoma sisältää esimerkiksi valmistuspaikan GLN-koodin.
Vastaanottajan järjestelmä ei vielä tunne valmistuspaikkaa. Se käyttää GLN-koodia hakeakseen valmistajan julkaisemat tiedot verkkorajapinnasta, jossa ne on esitetty GS1 Web Vocabulary -standardin mukaisessa muodossa. Näin järjestelmä saa automaattisesti tiedot esimerkiksi valmistuspaikan nimestä, osoitteesta ja yhteystiedoista.

EPCIS kertoo siis, mitä toimitusketjussa tapahtui, ja GS1 Web Vocabulary määrittelee, miten tuotteeseen, sijaintiin tai organisaatioon liittyvät perustiedot on kuvattu, jotta eri järjestelmät ymmärtävät ne samalla tavalla.

Miten GS1 Web Vocabulary otetaan käyttöön?

Jotta yritys voi hyödyntää GS1 Web Vocabularya täysimääräisesti, standardin tulee olla osa yrityksen nykyisiä tietojärjestelmiä, esimerkiksi tuotetietojen hallintaa (PIM) tai toiminnanohjausta (ERP). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuotetiedot saadaan esitettyä yhteisesti sovitussa muodossa ja niitä voidaan jakaa eteenpäin automaattisesti.

Tekninen toteutus vaatii yleensä IT-asiantuntijan apua. Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että:

tiedot tuotetaan GS1 Web Vocabulary -standardin mukaisessa muodossa (esimerkiksi JSON-LD tai RDF)
järjestelmässä on rajapinta (API), jonka kautta esimerkiksi eräkohtaisia tietoja voidaan jakaa muille toimijoille, kuten kaupoille, yhteistyökumppaneille tai valvontaviranomaisille.