Purkkapaketin pakkausdatan yhteinen kieli – mitä standardit mahdollistavat?

Ruokaketjussa on jo kertaalleen ratkaistu hyvin samankaltainen ongelma.

Tuotetiedon osalta siirryttiin aikanaan tilanteesta, jossa jokainen toimija kuvasi tuotteet omalla tavallaan, tilanteeseen, jossa tuotteet tunnistetaan yksiselitteisesti ja niihin liittyvä tieto kuvataan yhteisellä tavalla. Tämän ansiosta sama tieto voi liikkua elintarviketeollisuuden ja kaupan välillä järjestelmästä ja yrityksestä toiseen ilman, että sitä täytyy muokata jokaisessa vaiheessa.

Pakkaustiedon tarpeiden osalta ollaan nyt hyvin samankaltaisessa tilanteessa.

Mitä yhteinen kieli tarkoittaa käytännössä?

Yhteinen kieli pakkausdatalle ei tarkoita yhtä järjestelmää tai yhtä tietokantaa. Se tarkoittaa sitä, että:

• tiedot kuvataan yhteisesti sovitulla rakenteella
• keskeiset käsitteet ymmärretään samalla tavalla
• tieto voidaan siirtää toimijalta toiselle ilman, että sen merkitys muuttuu.

Purkkapaketin pakkaus koostuu komponenteista, kuten blisteristä, kalvosta ja kartonkisleevesta. Näihin komponentteihin liittyvät materiaalitiedot syntyvät siellä, missä ne tunnetaan parhaiten, usein pakkausvalmistajalla. Kun nämä komponentit kuvataan rakenteisesti ja yhdenmukaisesti, tieto voidaan välittää eteenpäin sellaisenaan. Pakkaaja voi liittää komponentit osaksi omaa tuotettaan ja hyödyntää samaa tietoa esimerkiksi raportoinnissa.

Kokonaispakkaus ei siis ole erillinen tietolähde, vaan kooste komponenteista syntyvästä tiedosta, joka liitetään lopulta tuotteeseen.

Missä kohtaa standardit tulevat mukaan?

Tässä kohtaa standardien rooli tulee näkyväksi. Standardit mahdollistavat sen, että:

• tuotteet voidaan tunnistaa yksiselitteisesti esimerkiksi GTIN-koodilla
• pakkaustieto voidaan liittää osaksi tuotteeseen liittyvää perustietoa
• sama tieto voidaan jakaa eteenpäin eri toimijoille samassa muodossa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että purkkapaketin pakkaustieto ei ole irrallinen liite tai erillinen raportti, vaan osa tuotteen kokonaisdataa. Kun tieto liikkuu tuotetiedon mukana, sitä voivat hyödyntää yhtä aikaa esimerkiksi kauppa, raportointi ja kuluttajaviestintä.

On tärkeää huomata, että standardit eivät määritä, missä järjestelmässä tieto sijaitsee. Ne määrittävät, miten tieto kuvataan ja miten se ymmärretään. Tämä mahdollistaa sen, että eri toimijat voivat käyttää omia järjestelmiään, mutta silti jakaa tietoa keskenään yhteentoimivasti. Kaikkien ei tarvitse käyttää samaa ratkaisua – riittää, että puhutaan samaa “kieltä”.

Mikä vaikutus tällä on?

Kun pakkaustieto kuvataan yhteisellä tavalla, vaikutus näkyy nopeasti arjessa. Samaa tietoa ei tarvitse enää tuottaa erikseen eri asiakkaille tai eri käyttötarkoituksiin. Pakkaustoimija voi kuvata tiedon kerran, ja sitä voidaan hyödyntää useassa paikassa ilman muokkausta. Vastaavasti tiedon vastaanottaja voi luottaa siihen, että tieto on valmiiksi yhteismitallista ja käyttökelpoista. Tämä on muutos, jonka yhteinen kieli mahdollistaa: tieto ei enää muuta muotoaan jokaisessa siirrossa, vaan säilyy samana koko arvoketjun läpi.

Lue myös sarjan aiemmat blogikirjoitukset:

Purkkapaketti näyttää yksinkertaiselta – mutta onko se sitä?

Mitä tietoa yhdestä purkkapaketista oikeastaan tarvitaan?

Missä purkkapaketin pakkaustiedot syntyvät ja miksi ne eivät liiku?

Lue lisäksi: Valmistuneessa kehitysprojektissa luotiin perustaa yhteentoimivalle pakkausdatalle