Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja näkee standardit ainoana järkevänä mahdollisuutena edistää kestävää tulevaisuutta

Säilä on sanoissaan suora ja näkemyksissään konstailematon. Heti alkuun hän muistuttaa, että pakkausteollisuus ei ole oma toimialansa.

Pakkauksia valmistetaan pääosin viidestä eri materiaalista. Niistä puu- ja kuitutuotteet kuuluvat Suomessa metsäteollisuuden toimialaan. Muovi puolestaan kemianteollisuuden toimialaan, lasi lasiteollisuuden toimialaan ja metalli metalliteollisuuden toimialaan.

– Pakkausalalla ajankohtainen haaste kiteytyy EU:n tekemään ympäristösäätelyyn. Aikojen alusta saakka pakkauksia koskeva regulaatio on huolehtinut lähinnä kuluttajien turvallisuudesta ja terveydestä. Nyt on toisin, Säilä avaa tilannetta.

– Viimeisen reilun 10 vuoden aikana EU:ssa on innostuttu uudenlaisesta ja laajemmasta ympäristösäätelystä. Tässä on haasteena se, että pakkauksia koskevaa luotettavaa tilastotietoa ei ole olemassa, hän jatkaa.

Ilman luotettavaa tilastotietoa ei voi tehdä kestäviä valintoja

Säilä esittää näkemyksiään liittyen pakkausjätteisiin ja ympäristöön. Ne eivät kulje käsikkäin sen kuvan kanssa, mitä meille esimerkiksi median välityksellä luodaan. Säilän mielestä on tärkeämpää perustaa sääntely tutkittuun tietoon kuin mielikuviin.

– Meillä on paljon kokemuspohjaista tietoa siitä, että ympäristöstä löytyy pakkausjätettä, erityisesti muovista tehtyä. Viimeisen 10–15 vuoden aikana meille on näytetty tätä tukevaa kuvastoa television ja median välityksellä. Inhottavaa kuvamateriaalia muoviroskasta ja siitä kärsivistä eläimistä suorastaan kaadetaan päällemme.

Säilä toteaa, että tästä on syntynyt paine, jonka seurauksena päättäjät ja virkamiehet ovat tehneet säätelyjä ja siten edistäneet kaikille yhteistä asiaa. Hän kertoo, ettei ole tavannut yhtäkään ihmistä tai tahoa, joka olisi ympäristöhaasteesta julkisesti eri mieltä. Ei hänkään sitä ole.

– Ongelma ilmenee siinä kun alamme tehdä asialle jotain. Sen seurauksena törmäämme pian siihen haasteeseen, että luotettavaa tilastotietoa ei ole olemassa. Kun ei ole luotettavaa tilastotietoa pakkauksista, ei voi myöskään olla luotettavia vaikuttavuusarvioita.

Säilä nostaa esimerkiksi EU:n vuonna 2018 päättämän maailman ensimmäisen muovistandardin. Tuolloin päätettiin, että vuoteen 2030 mennessä EU:ssa kaikkien muovipakkausten tulee olla täysin kierrätettäviä.

– Kun sitten lainsäädäntöä alettiin tehdä, törmättiin siihen seinään, ettei meillä yksinkertaisesti ole tarvittavaa tietoa siitä, mistä muovipakkaukset EU:hun tulevat tai missä niiden loppukäyttöpaikka on.

Luotettava järjestelmä on ainoa tapa päästä eteenpäin

Säilä muistuttaa, ettei kukaan osta ensisijaisesti pakkausta vaan ennemmin niiden sisällä olevan tuotteen. Itse pakkauksiin herätään vasta myöhemmin kun ne lojuvat tyhjinä nurkissa.

– Nyt kun olemme alkaneet kierrättää ahkerasti, muovipakkauksia ja kuitupakkauksia kertyy paljon aiempaa enemmän. Vastaavasti sekajätteen määrä on vähentynyt. Tällaista tietoa on kuitenkin mahdollista saada luotettavasti vain siten, että kerätään samaa tietoa keskitetysti. Ihan samalla tapaa kuin vaikkapa sitä, mitä elintarvikkeita ihmiset ovat ostaneet ja kotiinsa kantaneet.

Säilällä on selkeä näkemys suunnasta, joka nyt olisi otettava.

– Ainoa tapa päästä eteenpäin, on luoda luotettava järjestelmä, minne eri toimijat syöttävät ajantasaista tietoa siten, että sen pystyy saamaan ja luotettavasti myös ulos.

– Tässä näen GS1:sen todella vahvana toimijana, etenkin päivittäistavarakaupassa.

Standardit vähentävät anarkiaa

Säilän mukaan maailma ilman standardeja on kuin anarkia.

– Ilman standardeja uimme tiedon valtameressä ilman tietoa tai kykyä hallita sitä minne olemme menossa. Standardit tekevät maailmasta jotenkin jäsennellyn ja hallittavan.

Mitä tulee elintarvikealan tulevaisuuteen, Säilä näkee mahdollisuuksia siinä, että keräämällä tietoa on mahdollista lähestyä haasteita aiempaa mielekkäämmällä tavalla.

– Ymmärrän poliittisten toimijoiden ja virkamiesten paineen toimia. Nyt on tehty silti sellaisia toimenpiteitä, kuten kierrätetty pillejä ja merkitty kilpikonnan kuvia muovia sisältäviin tuotteisiin. Ne eivät tuo isoa muutosta.

Säilä peräänkuuluttaa, että ainoastaan oppimalla hallitsemaan tietovirtoja, on mahdollista tehdä aidosti tietoon perustuvia päätöksiä ja edistää siten kestävää taloutta.

– Mitä pakkausteollisuuteen tulee, mielestäni yhteiset standardit ovat välttämättömyys. Ei niinkään asia joka olisi kiva omata, vaan asia joka tulee olla kunnossa.