Tutkija raottaa standardeissa piileviä mahdollisuuksia – “Miksi emme vertailisi enemmän myös sitä, miten ympäristöystävällisiä eri ravintolat ovat?”

– Meillä esiintyy historiassa paljon esimerkkitapauksia, joissa olemme olettaneet tiedon olevan tietynlaista ilman, että sen muodosta olisi ollut täydellistä varmuutta, Myller havainnollistaa.  

– Niinpä olemme toimineet tämän olettamuksen mukaan. Sitten kenties lähempänä tuotantovaihetta olemmekin havainneet, että eri tiedot on kerätty tai muotoiltu eri tavoin. Tämän havainnon myötä tiedon käyttäminen vaikeutuu, jonka myötä joudumme palaamaan takaisin piirustuspöydän ääreen ratkaisemaan sitä, kuinka pystyisimme yhdenmukaistaistamaan dataa.

Myller nostaa esiin standardoinnin hyödyllisyyden. Standardit eivät ainoastaan yhdenmukaista tietoa sen perusteella, miltä ne näyttävät. Ne huomioivat myös esimerkiksi sen kaltaiset asiat, kuin miten tieto on kerätty ja kuinka erilaiset poikkeustapaukset on huomioitu.

Toimivat standardit taklaavat rinnakkaiset ekosysteemit

Ilman standardeja seuraisi eräänlainen villi länsi. Erityisesti pienempien toimijoiden toiminta hankaloituisi merkittävästi, koska ne joutuisivat toteuttamaan jokaista eri toimijaa kohtaan eri toimintamalleja tai rajapintoja.

– Olemme nähneet monesti, että kun jotain uutta kehitetään, jokaisella on oma tapansa toimia sen parissa. Tämän myötä uudessa ympäristössä on aluksi hankala toimia siten, että kaikki voivat jakaa tietoa ja tehdä yhdessä. Tällöin syntyy rinnakkaisia ekosysteemejä, jotka hidastavat ja monimutkaistavat prosesseja, Myller avaa ongelman laajuutta.

– Jos pystymme heti alussa määrittelemään tietomallin ja standardin, jonka ympärillä kaikki toimivat, se nopeuttaa ekosysteemin ja koko alan kehittymistä. Standardit edesauttavat ja nopeuttavat tiedon jakamisen taloutta. Siinä ei ole järkeä, että jokainen lähtee rakentamaan pyörää uudelleen, jonka jälkeen myöhemmässä vaiheessa huomaamme, että meillä on useampia rinnakkaisia järjestelmiä, joiden yhdistäminen on vaikeaa.

Parempia päätösedellytyksiä lounasravintoloiden asiakkaille

Myller muistuttaa, että standardien osalta on tärkeää, että kaikki ketjun osapuolet sitoutuvat niihin. Tällöin syntyy jäljitettävyyttä, jonka myötä esimerkiksi kaupan kassalta tai ravintolasta on suora linkki ruoan alkuperäiseen lähtöpisteeseen.

– Valmiit tietomallit ja strandardit edesauttavat eri osapuolten sitoutumista. Tähän kaikkeen liittyy myös esimerkiksi hiilijalanjäljen ja moninaisuuden ymmärtäminen. Kyse ei ole pelkästään tuotantopään asioista vaan myös esimerkiksi logistiikan osa-alueista.

– Kaikilla on omat standardinsa, mutta jäljitettävyyden osalta niiden tulisi pystyä keskustelemaan paremmin keskenään.

Myller kertoo, että tehtyjen tutkimusten avulla on pohdittu muun muassa sitä, kuinka lounasravintoloiden todellinen hiilijalanjälki voitaisiin laskea luotettavasti siten, että jokainen asiakas voisi halutessaan tehdä sen perusteella valintoja.

– Ravintoarvot alkavat olla jo suhteellisen hyvin hallussa, mutta hiilijalanjälki ja sen myötä tarkemmat merkinnät vaativat vielä työtä. Se työ tähtää siihen, että kuluttajalla on tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet valita mitä ja miten hän syö.

– Toki myös koko toimitusketjulle on tärkeää tietää, mistä kaikki tulee. Jos tätä pystytään havainnollistamaan paremmin keittiöympäristössä, syntyy kenties parempia dataan pohjautuvia päätöksiä sen suhteen, minkälainen toimija meistä kukin haluaa olla, ja minkälaisia tai mistä tuotuja elintarvikkeita valitsemme käyttää.

Standardien mahdollisuudet sosiaalisen näkökulman haasteissa

Myller muistuttaa juurikin, että standardit auttavat siinä, että toiminnasta tulee paremmin vertailtavaa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että vertailu on laajempaa kuin pelkästään hintalapun tuijottamista.

– Miksi emme vertailisi enemmän myös sitä, miten ympäristöystävällisiä eri ravintolat ovat? Tai minkälaisia elintarvikkeita ostamme ja minkälaista hiilijalanjälkeä tuotteiden taakse piiloutuu?

Myller näkee tärkeänä tekijänä myös sosiaalisen ulottuvuuden.

– Valitettavasti meillä on paljon elintarvikkeita, jotka eivät ole sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna tuotettu kestävästi. Jos tuotteen alkuperä pystytään selvittämään, on mahdollista myös puuttua esimerkiksi lapsityövoimaan, alipalkkaukseen tai vastaaviin huonoihin työoloihin.

Myller muistuttaa, että mikäli ketjuja ja niissä liikkuvia tietoja on mahdollista standardoida paremmin, tämä helpottaa myös yrityksen johdon mahdollisuuksia puuttua tilanteisiin. Sen myötä väärinkäytökset vähenevät – tai tulevat jopa estetyksi kokonaan.