Muutama tuhat Cyproc-ruuvia myöhemmin

Olen rakentanut talon. No en ihan itse, mutta sen verran tiiviisti olen mukana ollut, että voin ihan ylpeänä sanoa rakentaneeni. Alussa oli vain kuvat paperilla, että tuollainen siitä sitten tulee, mutta tahto oli luja. Työtä se teetti tietenkin; iltoja, viikkoja, kuukausia. Jouluna laitoin tontut ikkunaan, vaikka koko talo oli vielä raakile. Urakka kuitenkin eteni ja loppuvaiheessa sirkkeli totteli minua jo varsin kuuliaisesti ja jiirit osuivat kohdilleen.

Tuo vuosi opetti paljon. Tietoja ja taitoja, esimerkiksi miten raudoitusverkot ”surrataan” kiinni toisiinsa ja kuinka runkonaulain potkaisee kohtuullisen kipakasti, kun sillä ampuu, mutta se opetti myös jotakin hahmotuskyvystä ja muistin toiminnasta. Tarkka tuijotus seinään, tuossa menee sähköjohdot omassa putkessaan, tuossa vieressä taas vesiputki ja koolauksen toisella puolella menee yläkerran viemäri – levy päälle ja puf – muistikuva siitä mitä levyn taakse jäi, häipyi kuin tuhka tuuleen. Vaikka olin ihan varma, että se näkymä niistä putkista ja piuhoista oli piirtynyt verkkokalvoilleni lähes pysyvästi, en pystynyt kuin tuijottamaan siinä päällä olevaan levyä. No, onneksi kaikesta seinän väliin jääneestä tekniikasta oli omat piirustuksensa.

Tänne standardimaailmaan sukeltaessani törmäsin digitaaliseen kaksoseen (Digital Twin) ja olin aivan haltioissani. Talostani (tai sairaalasta, hotellista tai kerrostalosta) on nykyään mahdollista tehdä digitaalinen kopio, josta pystyy tarkastelemaan mitä rakennus on syönyt sisäänsä (olettaen tietysti, että rakentaminen on tehty suunnitelmia noudattaen).

Tämä kaksonen tietää myös vaikkapa sen mitä ruuveja rakentamisessa on missäkin kohtaa käytetty ja mistä valmistuserästä kyseiset ruuvit ovat peräisin. Tämä taas mahdollistaa materiaalien tarkan jäljitettävyyden esimerkiksi silloin kun paljastuu, että jokin valmistuserä ei täytäkään kyseiselle materiaalille asetettuja vaatimuksia. Onpa kätevää!

Eikä tässä vielä kaikki: kun tiedämme tarkasti rakennuksen materiaalit, voimme ennakoida rakennuksen koko elinkaaren huoltotarpeineen ja korjauskuluineen. Ja pisteenä i:n päällä; kun elinkaari on tullut päätepisteeseen, voidaan rakennusmateriaalien kierrättäminen tehdä digitaalisen kaksosen tiedoilla. Sen lisäksi, että tämä on kivaa, se on myös järkevää, kustannustehokasta ja ekologista. 

Kuulostaa siis hyvältä, mutta miten tuo kaikki voi olla totta ja miten tämä liittyy joihin standardeihin, voisit vallan aiheellisesti kysyä. Kaiken lähtökohtana on tuotteiden yksilöiminen ja tunnistaminen.

Jokaisella ruuvilla, naulalla ja levyllä on oma GTIN-koodinsa (Global Trade Item Number), joka yksilöi kyseisen tuotteen. Sitten kun nuo yksilöintikoodit kirjataan Digitaaliseen kaksoseen, niin pystymme palaamaan rakennuksen yksittäiseen materiaaliin ja tunnistamaan mistä se on tullut ja mistä se on tehty. 

Vaikka talostani ei digitaalista kaksosta tehtykään, toivon se kestävän aikaa ja kätkevän kattonsa alle monta onnellista hetkeä. Ja sitten kun aika on, joku purkaa ne vaivalla ruuvaamani ruuvit ja saattaa ne oikeaan kierrätyslaariin. Ja ehkä purkaessaan löytää sinne levyn taakse aikoinaan kirjoittamani viestin ;)

Blogin kirjoittaja Raija Gynther toimii GS1:n markkinointi- ja viestintäjohtajana.