Millainen kuluttaja, sellainen koodi

Kaikki varmasti tuntevat viivakoodin, vai tuntevatko sittenkään. Pätkä peräkkäisiä, eri paksuisia viivoja ja sen alla kryptisiä numeroita. Mitähän se kertoo? Ainakin kaupan kassalla huomaan, että sen kautta tuotteelle löytyy hinta. Joskus ei löydy, mutta se on eri tarina. Hinnan lisäksi kassakuitissa lukee ostamani tuotteen nimi ja ehkä jokin tarkentava ominaisuus, kuten paino, väri tai se onko kyseessä sokeriton tai rasvaton tuote. Aika paljon noissa viivoissa siis jo kulkee tietoa.

Mitäpä jos se kertoisi vielä enemmän? Ja ei vain kassalle vaan minulle, ennen kuin teen ostopäätökseni. Tuotteiden pakkaukset ovat täynnä erilaisia tietoja, iso osa varmasti lain sanelemia ja varsin hyödyllisiä, kuten tiedot tuotteen sisältämistä raaka-aineista. Sitä tietoa vain on usein niin paljon, että itselleni olennaisen löytäminen pienen präntin joukosta saattaa olla vähän haastavaa. Orastavalla (no rehellisesti jo aika pitkälle edenneellä) ikänäöllänihän ei ole osuutta asiaan. Minulle ”saattaa sisältää pähkinää” ei ole olennainen tieto, mutta etsiessäni kierrätysohjetta sille pahviselta tuntuvan pakkauksen ja selvästi muovisen korkin kombolle, olen pyöritellyt pakkausta jo kelpo tovin.

Entä jos minä voisin itse päättää? Personoitu viivakoodi, just for me! Jos koodin taakse kätkeytyvä tieto avautuisi minulle vaikkapa puhelimella, niin mitä sitten haluaisin tietää? Minulle se kertoisi ainakin tavasta, jolla tuote on valmistettu ja tuotanto-olosuhteista. Mieluummin valitsen kahdesta vaihtoehdosta sen, joka on eettisesti ja kestävällä tavalla valmistettu. Minun viivakoodini siis kertoisi, ettei lasten tai aikuisienkaan oikeuksia ole tuotetta valmistettaessa rikottu. Elintarvikkeissa varmasti korostuisi puhtaus ja turvallisuus ja vähän erityisemmissä ostoksissa viivakoodi kertoisi minulle tarinan tuotteen takana, esimerkiksi valmistajasta tai kasvattajasta.

Mutta kaikista olennaisinta olisi helppous! Tunnustaudun sillä tavalla laiskaksi, että jos tieto ei ole näppärässä muodossa, vertailu jää tekemättä ja päädyn ostamaan sitä samaa kuin aina ennenkin. Ilman helppoutta minusta ei tule kulutuspäätöksilläni maailmaa muuttavaa, valveutunutta kuluttajaa. Jonkinlaiset värikoodit liikennevalojen tapaan tai asteikko yhdestä viiteen voisivat toimia. Ja kaikilla pitäisi olla samat säännöt, jotta voin verrata naapurissa kasvatettua pottua thaimaalaiseen riisiin. Siinä minä sitten heiluttelisin tahtipuikkoa ja maailmasta tulisi parempi paikka. 

Älykkäämpää viivakoodia odotellessa varaan ajan optikolle; ehkä ne lukulasit tulevat muutenkin tarpeeseen.

Blogin kirjoittaja Raija Gynther toimii GS1:n markkinointi- ja viestintäjohtajana.