Jäljitettävyysvaatimukset kasvavat. Olisiko nyt aika ryhtyä yhteistyöhön?

EU:n tuleva lainsäädäntö asettaa yrityksille erityisesti toiminnan kestävyyteen, jäljitettävyyteen ja tiedon todennettavuuteen liittyviä vaatimuksia. Esimerkiksi Green Deal -aloitteen ja Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) -direktiivin tavoitteena on varmistaa, että yritykset toimivat vastuullisesti ja läpinäkyvästi. Ekosuunnitteludirektiivin tilalle tuleva ekosuunnitteluasetus (ESPR) taas nostaa aiemman energiatehokkuuspainotuksen lisäksi kiertotalouden voimakkaasti esille. Uusi lainsäädäntökehys asettaa aivan uudenlaisia haasteita ja vaatimuksia yrityksille eri toimialoilla, ja näiden vaatimusten täyttäminen edellyttää huolellista valmistautumista ja toimialakohtaista yhteistyötä.

Suomessakaan ei ole viisasta jäädä odottamaan, että lainsäädäntö valmistuu ja valmiita ratkaisuja tuodaan eteemme. Sen sijaan meidän tulisi aktiivisesti seurata lainsäädännön kehitystä ja olla mukana muovaamassa sitä. Tämä tarkoittaa toimialakohtaista yhteistyötä, jossa luodaan yhteinen näkemys siitä, miten toimialoilla voitaisiin parhaiten vastata tuleviin vaatimuksiin.

Yhteistyö auttaa kehittämään toimialakohtaisia ratkaisuja, jotka ovat sekä käytännöllisiä että vaikuttavia. Ja näitä näkemyksiä tulisi tuoda esille sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Osallistumalla keskusteluun ja vaikuttamalla standardoinnin ja lainsäädännön muotoutumiseen varmistamme, että Suomi on valmistautunut tulevaisuuden haasteisiin ja voi toimia myös edelläkävijänä uusien standardien ja käytäntöjen kehittämisessä.

Digitaalinen tuotepassi on myös mahdollisuus

Yksi oleellinen osa EU:n ekosuunnitteluasetusta on digitaalinen tuotepassi, joka tulee vuoteen 2030 mennessä pakolliseksi kaikille EU:n markkinoille laskettaville tuotteille. Tuotepassia koskevat vaatimukset laaditaan tuoteryhmäkohtaisina asetuksina. Ensimmäisiä tuoteryhmiä, joita asetus tulee koskemaan, ovat elektroniikka, ICT-laitteet, tekstiilit ja huonekalut sekä vaikutukseltaan merkittävät välituotteet kuten teräs, sementti ja kemikaalit. Asetuksen ulkopuolelle jäävät ainakin toistaiseksi ruoka, rehu, lääkkeet, elävät kasvit ja eläimet sekä moottoriajoneuvot.

Jotta digitaalinen tuotepassi toimisi käytännössä, yritysten on tehtävä tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että tiedonkeruu ja tiedonjakamisen käytännöt ovat yhteentoimivia. Digitaalinen tuotepassi siis tarjoaa eri toimialoille toisaalta pakon, mutta myös ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää yhteentoimivia ratkaisuja ja hyödyntää jäljitettävyysdataa laajasti.

Jäljitettävyys uudelle tasolle eri toimialoilla

Elintarviketurvallisuuden lainsäädäntö on jo pitkään vaatinut sisäistä jäljitettävyyttä, mutta uusien lainsäädännön vaatimusten täyttämiseksi jäljitettävyysdataa tulee pystyä myös jakamaan arvoketjussa. Tämä ei ole vain elintarvikealan haaste, vaan koskee tulevaisuudessa esimerkiksi digitaalisten tuotepassien myötä laajasti myös muita tuotteita ja teollisuudenaloja.

Jotta tiedon jakaminen ja hyödyntäminen on mahdollista eri järjestelmien ja eri yritysten kesken, tarvitaan yhteistä kieltä eli standardeja. Standardeihin perustuvan yhteentoimivan jäljitettävyystiedon avulla voidaan tuottaa eri tasoista tietoa asiakkaiden, kauppakumppanien ja viranomaisten tarpeisiin. Se edellyttää, että esimerkiksi osapuolet, sijainnit ja tuotteet on yksilöllisesti tunnistettu ja kerättävä tapahtumatieto rakenteellista.

Yhteiskehittämisellä tehokkuutta ja yhteentoimivuutta

Standardien kehittäminen, standardointi ja vaikkapa vastuullisuuden edistäminen ovat aiheita, joista kilpailulainsäädännön näkökulmasta yritykset voivat keskustella ja kehittää niitä yhdessä. Ne kasvattavat toimialojen kilpailukykyjä. Toki kehittämisen lopputulosten on oltava avoimia ja kaikille toimijoille jaettavia. 

Kilpailukykyä varmistavan perustan päälle jokaisella toimijalla on mahdollisuus rakentaa yksilöllistä kilpailuetua. Edelläkävijät, jotka ovat mukana rakentamassa perustaa, voivat jo muita ennen valmistautua ja siirtyä nopeammin pohtimaan omia kilpailuetuja kehittäviä toimenpiteitä.

Ruokaketjussa tällaista yhteistyötä on tehty esimerkiksi Food Data Finland -kasvumoottorihankkeessa. GS1:n koordinoima hanke on koonnut yhteen ruokaketjun toimijoita pohtimaan muuan muassa sitä, miten toimialan pitäisi ottaa huomioon niin lainsäädännön uudet vaatimukset kuin toimintaympäristössä tapahtuvat muutkin muutokset. Yhteistyön tuloksena olemme luoneet tiekartan siitä, minkälaisia kyvykkyyksiä ruokaketjussa tulee edistää, jotta lainsäädännön tiukentuvien vaatimusten täyttäminen on tulevaisuudessa mahdollista. Tiekartan pohjalta on hankkeessa jo toteutettu projekteja, joissa on kuvattu erilaisia käyttötapauksia, ratkaisuja, tietovirtoja ja etenemisen vaiheita. Projektien tuotoksina on syntynyt malleja standardien ja tietomallien globaaliin kehitykseen ja useampi digitaalinen käyttöopas tukemaan mallien käyttöönottoa suomalaisissa yrityksissä.

Olisiko tällaiselle yhteistyölle tarvetta myös teidän toimialallanne?