Miksi keltaisella rahalla saa enemmän kuin punaisella?

Matkustin vuosituhannen vaihteen jälkeen Kiinassa. Hieno reissu, mutta kyllähän se haastoi omaa ajattelua, monessakin mielessä. Yksi käytännöllisimmistä haasteista oli raha. Kiinan valuutta on nimeltään renminbi ja sen yksikkö on juan. Jenkkidollari oli kovaa valuuttaa ja paikalliset mieluusti ottivat maksun dollareina.

Me olimme Suomessa juuri siirtyneet euroihin, joten mukana oli juanien ja dollarien ohella euroja, mutta oma ajatus ja ymmärrys rahan arvosta kulki tukevasti markkoina. Siinä oli laskemista kerrakseen! Ja saattaa olla, että se kiinalaiselta torilta ostettu coretex-takki (joka muuten jäykistyi pakkasessa) ei ollutkaan lopulta ihan niin edullinen ostos, kun tämä satunnainen matkailija teki tarkastuslaskentaa hotellihuoneessa. 

Raha on ihmisten välinen sopimus. Eipä sillä paperilappusella itsessään juurikaan ole arvoa, mutta me olemme sopineet, että punertavalla rahalla saa vähän pienemmän kassillisen ruokaa ja keltaisella sitä saa ladata jo kärryn täydeltä. Vaikka rahan ostovoima vaihtelee ajassa, niin onhan se helppoa, kun pystyy suurin piirtein hahmottamaan mitä kulloinkin käytettävissä olevalla rahalla saa. Ja sepä vasta onkin kätevää, että Euroopassa matkustaessa ei tarvitse etsiä valuutanvaihtopistettä vaan sama raha käy maassa, jos toisessa (tämä ei ollut rahapoliittinen kannanotto vaan ihan vain viittaus matkustamisen kätevyyteen). 

Samaan tapaan muutkin standardit, kuten GS1-standardikokonaisuus, ovat eri toimijoiden välisiä sopimuksia, joilla helpotetaan yhteisen ymmärryksen rakentamista ja tehostetaan tiedonkulkua toimijalta toiselle. 

Kauppareissulta tutun viivakoodin taakse kätkeytyvä GTIN-koodi (Global Trade Item Number) on yksi osoitus tällaisesta yhteisestä sopimuksesta, joka yksilöi tietyn tuotteen maailmanlaajuisesti – samaa koodia ei siis ole millään muulla tuotteella. Tämä yhdenmukainen tapa yksilöidä tuotteet tekevät kassapalvelusta nopeaa ja tehokasta kun kassahenkilön tai -järjestelmän ei tarvitse osata tulkita monia erilaisia koodeja.  

Vaikka tuo viivakoodi onkin mahdottoman kätevä, se ei poista valuuttalaskujen tarpeellisuutta, kun matka suuntaa euro-alueen ulkopuolelle. Toisaalta ehkä se on ihan hyväkin pysähtyä hetkeksi miettimään ostoksen tarpeellisuutta, järkevyyttä ja tuotteen todellista hintaa, vaikkapa siellä kiinalaisella torilla. 

Blogin kirjoittaja Raija Gynther toimii GS1:n markkinointi- ja viestintäjohtajana.