Blogi

Projektielämää: Projekti alkaa aina kysymyksestä

Projektielämää: alkukysymys
Joskus yhteiskehitysprojektin alku tuntuu tahmealta. Tuntuu, että olemme työskennelleet jonkin aiheen parissa pitkään, viilanneet viestiämme ja hakeneet oikeaa lähestymistapaa, mutta vastakaiku jää laimeaksi. Viestin kirkastaminen ja oikean hetken löytäminen vie aikaa – mutta joskus juuri silloin, kun kärsivällisyys alkaa horjua, tapahtuu jotain merkittävää.

Sinnikkään työn ja monien keskustelujen kautta viesti löytää oikean yleisönsä. Keskustelu avautuu, tarve kehitystyölle nähdään, yhteistyö lähtee liikkeelle, ja huomamme, että suunnitelmista tulee totta. Tällaisia hetkiä koettiin myös vasta valmistuuneen Ruoan jäljitettävyyden tiekartta -projektin kohdalla. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka projektit syntyvät yhteisistä oivalluksista ja luottamuksesta siihen, että yhdessä löydämme parhaat ratkaisut.

 

Näkymä moniin suuntiin

GS1 Finlandin erityisrooli projekteissa perustuu laajaan näkökulmaamme. Keskustelemme päivittäin hyvin erilaisten toimijoiden kanssa: kaupan alan, elintarviketeollisuuden, rakennusalan ja terveydenhuollon yritysten, toimialaliittojen sekä kansainvälisen GS1-verkostomme asiantuntijoiden kanssa. Tämä antaa meille mahdollisuuden tarkastella asioita eri suunnista ja yhdistää oppeja yli toimialarajojen. Perspektiivimme ei ole parempi tai oikeampi, vaan laajempi – ja juuri sitä tarvitaan silloin, kun rakennetaan ratkaisuja, jotka hyödyttävät koko ekosysteemiä.

Esimerkiksi Ruoan jäljitettävyyden tiekartan kohdalla kaikki aiemmin tehty työ – vastuullisuustietojen tietomallit, opas GS1 2D-koodien hyödyntämiseksi kuluttajaviestinnässä ja metsäkatoasetuksen edellyttämien tietojen kuljettamisen ratkaiseminen – ovat osia suuremmasta kokonaisuudesta. Nämä oivallukset ovat mahdollistaneet, että voimme nyt yhdessä alkaa rakentaa yhteentoimivaa ratkaisua ruokaketjun jäljitettävyydelle.

 

Palapelin palat kohdalleen

Projektin alkuvaiheissa minua innostaa erityisesti se hetki, kun asiat alkavat loksahtaa paikoilleen. Siinä, missä alussa on kasa sikin sokin olevia palapelin paloja, alkaa yhtäkkiä hahmottua maisema – ja ennen kaikkea polku, joka johtaa kohti tavoitetta.

Tämä on kuitenkin myös alkuvaiheen haastavin osuus. Yhteisen tavoitteen kirkastaminen vaatii paljon keskustelua, kuuntelua ja tasapainoilua erilaisten odotusten välillä. Toisinaan toimijoilla on eri näkökulmia siihen, mikä on tärkeää, ja projektipäällikkönä oma roolini on auttaa heitä näkemään, miten erilaiset intressit voivat tukea toisiaan.

 

Yhdessä tulevaisuutta kohti

Strategiamme mukaisesti haluamme olla suunnannäyttäjä tulevaisuuteen. Emme kuitenkaan ole yksin tietä viitoittamassa, vaan meidän tehtävämme on rakentaa yhteinen suunta toimijoiden kanssa. Työmme perustuu siihen, että tuomme yhteen erilaisten toimialojen näkemyksiä ja hyödynnämme kansainvälisen GS1-verkostomme osaamista.

 

Tämä on Projektielämää-blogisarjani ensimmäinen osa ja jatkoa seuraa... Seuraavaksi pohdin projektissa usein haasteeksi muodostuvia resursseja ja priorisointia. Mitä tapahtuu, kun projektin palaset alkavat kasaantua ja työpöytä käy ahtaaksi?

 

Projektielämää-blogisarjan kirjoittaja CGO Laura Juntunen on projekteissa kuin kotonaan. Hän on liiketoimintalähtöinen kehittäjä, joka löytää polun kaaoksen keskeltä ja kääntää tavoitteet teoiksi. Laura on kehittämisen ikiliikkuja, joka hyödyntää yhteiskehittämisessä palvelumuotoilun keinoja ja fasilitoinnin taitoja. Vahva arvoketjuosaaminen ja kyky keskittyä konkretiaan tekevät hänestä varsinaisen projektielämän veturin.