Standardielämää: Romanttinen elokuva

Ajattelen itse GDSN:n kahteen eri osaan: muodollisuuksiin ja sisältöön. Muodollisuudet ovat kuin vanha suomalainen elokuva, jossa tilan ujolle nuorelle isännälle etsitään morsianta puhemiehen avulla. Ensin mietitään hiukan, minkä tyyppistä emäntää ollaan etsimässä. Laitetaan kyselyä ilmoille, jotta löytyy osoitetiedot mahdolliselle kandidaatille. Tuon jälkeen puhemies lähtee koputtelemaan nuoren naisen vanhempien ovelle luodakseen yhteyden ja tarkistamaan, vastaako ehdokas kriteerejä. Kainosti punasteleva morsianehdokas antaa puhemiehen välitettäväksi viestin sulholle, joka voi tuon viestin hyväksyä tai hylätä. Jos sulho hyväksyy, niin tämän jälkeen viestintä tapahtuu ilman puhemiestä. Tosin voisi sanoa, että morsmaikku on se, joka pommittaa viesteillä ja sulho voi ainoastaan ottaa vastaan tai hylätä. Pientä mutinaa voi esittää, etten halua tuossa muodossa tietoja, voisitko korjata viestintää.

Muodollisuuksissa siis luodaan yhteys eri tuotetietopankkien välille ja etsitään, missä halutut tuotetiedot ovat saatavilla. Tuotetta voidaan etsiä täsmällisesti tuotteen GTIN-koodin avulla, jolloin mikään muu kuin tuo yksi tuote ei kelpaa. Jos taas ei ole tiedossa tuotteen tunnistetta, voidaan sitä hakea tietyltä yritykseltä tai tuoteluokittelun kautta. Tässä tapauksessa ei ole väliä, kuka toimittaa tuotetta, vaan kaikki mahdolliset luokittelussa määritellyn tyypin tuotteet tulevat tarjolle. Muodollisuuksissa on määritelty, miten yhteydet menevät, miten tietopyyntöjä käsitellään, millaisella rakenteella tiedot liikkuvat ja miten ne tunnistetaan.  

Kun muodollisuudet on saatu kuntoon, päästäänkin haastavampaan asiaan nimittäin sisältöön. Jos meidän sulhomme ei ymmärrä, mitä morsmaikku yrittää viesteissään sanoa, voisi sanoa, ettei romanssi etene kihlaukseen asti. Tästä syystä viestien sisällön ilmaisut on sovittu yhteisesti: miten asiat pitää kirjoittaa ja mitä niissä voi olla sisältönä, jotta ne ovat vastaanottajalle selviä.

Nyt voisi hypätä pois mustavalkoajan romanssista nykypäivän karuun todellisuuteen. GDSN:n sisällöissä voidaan käyttää standardissa olevia elementtejä (attribuutteja), joille on määritelty tarkoitus, mitä se tarkoittaa ja miten sitä käytetään. Osalle on määritelty myös, mitä arvoja sillä voidaan välittää. Tässä käytetään koodilistoja apuna ja koko ajan käyttö lisääntyy, koska listojen avulla tieto on yksiselitteisempää. Annettuja tietoja ja niiden riippuvuuksia valvotaan tarkistussäännöillä, jotka informoivat tiedon lähettäjää, jos tiedot eivät ole kunnossa. 

Tuosta edellä kerrotusta voisi päätellä, että tiedonsiirto on helppoa ja sujuu kuin kukkien poimiminen kesäniityltä. Valitettavasti nyt joudun tuottamaan pettymyksen, sillä sisällön kanssa on haasteita. Helpointa on silloin, kun tiedon toimittaja ja vastaanottaja toimivat samassa maassa, samassa tuotetietopankissa. Näin heillä on samat attribuutit käytössään.

Seuraavaksi haluan hiukan avata, miksi asiassa on haasteita. GDSN palvelee kaikkien maiden tuotetietotarpeita. Samaan standardiin on sullottu niin Suomen, muiden Euroopan maiden, Pohjois-Amerikan, Aasian jne. tietotarpeet. Voin sanoa, että todellakin löytyy eroavaisuuksia, miten samat asiat pitää eri maissa ilmoittaa. Erot tulevat mm. lainsäädännön kautta. Toinen suuri eroavaisuus on maan tapa, kuinka asioita on tehty. Jokainen maa yrittää tuoda verkostoon sen omia asiakkaitaan parhaiten palvelevan tavan. Tästä syystä aikojen myötä standardiin on tullut kohtia, jotka tarkoittavat melkein samaa, mutta niissä on pieni vivahde-ero. Jokainen kohdemaa on sitten tehnyt omat ratkaisunsa, mitä standardin tietoja käyttää. Tässä on vähän sama kuin kielen eri murteiden kanssa. Pääsääntöisesti ymmärretään hyvin, mutta murrealueesta riippuen voidaan käyttää eri termejä.

GDSN on laaja. Siellä on tuhansia eri attribuutteja, kymmeniä tuhansia niihin liittyviä koodeja, satoja tarkistuksia. Sieltä jokainen maa on valinnut ne attribuutit, joita käyttää omalla markkina-alueellaan. Välillä Suomessakin tulee esiin tilanne, että haluttaisiin tehdä jotain maakohtaista räätälöintiä GDSN:n attribuutteihin. Tämä on se hetki, jolloin minun pitää standardinvartijana astua esiin ja estää moiset hömpötykset. Syy on se, että tiedon pitää liikkua sujuvasti ulos meidän tuotetietopankistamme ja tulla sisään, kun muualta sitä tänne lähetetään. Kaikki maakohtainen räätälöinti ja itse tehdyt paikat tietosisällön tulkintaan vaarantavat tiedon liikkumista.

GDSN:n ja muissa kansainvälisissä työryhmissä tehdään paljon työtä, että noista pienistä standardissa olevista vivahde-eroista päästään eroon ja rakennetta voidaan yksinkertaistaa. Tähänkin voisin sanoa, ettei se ole helppoa. Standardiin asian lisääminen on helppoa, mutta pois ottaminen onkin sitten vaikeuskertoimeltaan eri luokkaa. Poistaminen tai muuttaminen tarkoittaa aina jossain pakollisesti tehtäviä muutoksia ja migraatioita. Ei ole pieni homma muuttaa esimerkiksi, miten jenkeissä tai Saksassa tietoja käsitellään kaikilla heidän toimijoillaan.  

Näin perjantain iloksi palataan taas mustavalkoisen romanssimme pariin. Kunhan sulhomme ja morsiamemme ovat löytäneet yhteisen kielen ja ilmaisut, mitä käyttävät kommunikoidessaan keskenään, jossain vaiheessa he sitten kohtaavat toisensa, voivat tarttua toistensa käteen ja rauhallisesti astella lammen rantaan katsomaan sorsia. GDSN on tässä se väline ja rakenteen luoja. Tuotteiden tarjoamisessa myyntiin GDSN antaa mahdollisuuden toimittaa tuotetietoja niin, että niitä on tehokasta käsitellä. Hinnat ja muut ehdot neuvotellaan muilla tavoin.

Standardielämää-blogisarjan kirjoittaja palvelukehityspäällikkö Mirva Alatyppö kutsuu itseään standardinkehittäjäksi ja standardinvartijaksi – jopa standardihörhöksi. Hän myös tunnustautuu uutuustuotebongariksi sekä allergeenien kyttääjäksi. Mirva on työskennellyt GS1:ssä ja sen edeltäjissä vuodesta 2003, joten hän todella tietää, miten GS1:n standardit ovat vuosien aikana eläneet.