Standardielämää: Tyhmä koodi vai avain tiedon valtakuntaan?
Asia, joka on kaikille tuttu ja niin arkipäiväinen, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Asia, joka mahdollistaa sujuvan toiminnan kaupan kassalla. Sujuvuus toki riippuu siitä, millä tahdilla kassahenkilö piippauttaa tuotteita. (Osa kassoista ilmeisesti harjoittelee kassatyöskentelyn MM-kisoihin, sillä sen verran rivakalla tahdilla tuotteet liikkuvat hihnalla.) Moni meistä on kokeillut tuota asiaa itsepalvelukassoilla myös itse.
Tämä kyseinen asiahan on viivakoodi. Se ilmaisee viivojensa alla olevan numerosarjan visuaaliseen muotoon muutettuna. Viralliselta nimeltään tuo numerosarja on GTIN-koodi (Global Trade Item Number). Kyseinen viivakoodi taas tunnistaa nimen EAN-viivakoodi. GS1 on ainoa virallinen EAN-viivakoodien ja GTIN-koodien myöntäjätaho Suomessa ja ulkomailla.
Nykyään sitä törmää harvemmin tuotteeseen, jossa viivakoodia ei ole. Silloin kun sellainen tulee vastaan, kassalla yleensä etsitään tai muistellaan jotain sisäistä koodia, jotta tuotteelle saadaan hinta ja kuittiin tuotteen nimi. Ei niin sujuvaa.
Mitä tietoa tuo viivakoodi tai sen numerojono sitten sen katsojalle kertovat?
Vastaus on ettei juuri mitään. Harjaantuneimmat tunnistavat alkunumeroista, mistä maasta koodi on myönnetty (Suomessa myönnetyt koodit ovat 64-alkuisia.), mutta sekään ei suoraan paljasta, missä maassa tuote on valmistettu. Koodi ei myöskään kerro, sisältääkö tuote pähkinää tai muita allergeenejä. Sinällään se on siis kohtuullisen tyhmä, mutta…
Vaikka viivakoodi itsessään ei laajempia tietoja sisälläkään, sen sisältämä GTIN toimii avaimena niihin tietoihin, jotka tuotteesta on eri järjestelmiin tallennettu. Ilman GTIN-koodia tilanne on sama, kuin jos olisi kotiovella avaimettomana ja sisällä olisi tiedossa vaikka mitä kivaa, mutta ovi ei vain avaudu. Avaimen tapaan GTIN-koodi avaa yhteyden tuotteesta tallennettuihin tietoihin. Ja koska se on standardimuotoinen, eri järjestelmät ymmärtävät sen samalla tavoin. (Alussa mainitsemani yrityksen sisäinen koodi ei tähän pysty.)
Pienen esimerkin tuotetietojen laajuudesta saa, kun katsoo verkkokaupan tuotteita. Samalla huomaa vaihtelun erilaisten tuotteiden välillä. Elintarvikkeista on tallennettuna hurja määrä erilaista tietoa, kuten ravintosisältötietoja ja allergeeneja, kun esimerkiksi lautasliinoista riittää suppeampi tietomäärä. Ilman GTIN-koodia noihin tietoihin olisi vaikea päästä kiinni. Sen avulla oikea tuote ja sen hinta löytyvät myös kassalla.
Ja me voimme jatkaa ostosten tekemistä pohtimatta viivakoodin sielunelämää sen syvällisemmin.
Jos nyt kuitenkin haluat tietää lisää tuotteesta ja sen GTIN-koodista, syötä viivakoodin numerosarja kansainväliseen Verfied by GS1 -rekisterihakuun. Tuotetietojen lisäksi saat tietoa yrityksestä, joka kyseisen koodin omistaa. Klikkaa rekisterihakuun >
Standardielämää-blogisarjan kirjoittaja kehityspäällikkö Mirva Alatyppö kutsuu itseään standardinkehittäjäksi ja standardinvartijaksi – jopa standardihörhöksi. Hän myös tunnustautuu uutuustuotebongariksi sekä allergeenien kyttääjäksi. Mirva on työskennellyt GS1:ssä ja sen edeltäjissä vuodesta 2003, joten hän todella tietää, miten GS1:n standardit ovat vuosien aikana eläneet.
