Jäljitettävyys digitaalisen tuotepassin ytimessä – tämän GS1-standardit mahdollistavat

Kun Euroopan unionin digitaalisen tuotepassin (DPP) vaatimus astuu voimaan vaiheittain vuodesta 2027 alkaen, yrityksiltä edellytetään paljon enemmän kuin pelkkää perustietojen lisäämistä tuotteisiin. Jäljitettävyys ja läpinäkyvyys nousevat keskiöön: kuluttajat, viranomaiset ja kumppanit haluavat tietää, missä ja miten tuotteet on valmistettu, mitä materiaaleja ne sisältävät ja mikä on niiden ympäristöjalanjälki. Trimco Groupin ja Kezzlerin järjestämän Fashion360-webinaarisarjan toisessa osassa “Key traceability and transparency elements of DPP” käytiin läpi jäljitettävyyden keskeiset elementit.

Mitä jäljitettävyys tarkoittaa digitaalisen tuotepassin näkökulmasta?

Webinaarissa korostettiin, että jäljitettävyyden vaatimus ei ole uusi – se on jo osa monia EU:n due diligence -säädöksiä. DPP kuitenkin kokoaa nämä vaatimukset yhteen ja tuo ne osaksi tuotteen elinkaarta. Keskeiset dataelementit jäljitettävyyden näkökulmasta ovat:

• Valmistaja (Manufacturer / Economic Operator ID): tuotteen markkinoille tuova toimija vastaa digitaalisen tuotepassin tiedoista. Valmistaja voidaan yksilöidä ketjussa esimerkiksi GLN-tunnisteen (Global Location Number) avulla.
• Toimitusketjun toimijat (Supply Chain Actors): raaka-aineiden ja komponenttien toimittajat, joilta vaaditaan tietoa ja todistuksia. Myös ne voidaan yksilöidä GLN-tunnisteilla.
• Tuotantolaitokset (Facility ID): valmistuspaikan yksilöinti mahdollistaa ympäristövaikutusten arvioinnin tuotantopaikkakohtaisesti. Tuotantolaitoksetkin voidaan tunnistaa GLN-tunnisteilla.
• Tuotteen elinkaaritapahtumat: jokainen tapahtuma, kuten valmistus, kuljetus, myynti, korjaus tai kierrätys, voidaan kirjata ja jakaa ketjussa EPCIS-standardin rakenteen mukaisesti.

Tämä kokonaisuus muodostaa tuotteen digitaalisen “jalanjäljen”, jota ilman tuotetta ei jatkossa päästetä EU:n markkinoille.

GS1-standardit jäljitettävyyden kivijalkana

GS1 tarjoaa kansainvälisesti yhdenmukaiset rakenteet, jolla jäljitettävyys voidaan toteuttaa skaalautuvasti ja kustannustehokkaasti:

• GLN (Global Location Number) mahdollistaa toimijoiden ja tuotantolaitosten yksiselitteisen yksilöinnin. Tämä tukee EU:n vaatimusta taloudellisten toimijoiden ja laitosten yksilöllisestä tunnisteesta.
• EPCIS (Electronic Product Code Information Services) on GS1:n globaali standardi toimitusketjun tapahtumatiedon keräämiseksi ja jakamiseksi. Se mahdollistaa sen, että jokainen tuote voi “kertoa tarinansa” koko elinkaarensa ajalta – mistä se tuli, missä se oli ja mitä sille tapahtui.
• GS1 2D-koodit ja GS1 Digital Link yhdistävät kuluttajaviestinnän ja viranomaisvaatimukset: 2D-koodin skannaus tuo esiin DPP:n tiedot, kun taas taustalla sama viivakoodi toimii jäljitettävyyden selkärankana toimitusketjussa.
• GS1 Traceability Standard ja TraceWay-menetelmä tarjoavat ohjeet jäljitettävyysjärjestelmän rakentamiseen yli toimialojen ja rajojen.

Käytännön hyödyt yrityksille 

DPP:n jäljitettävyysvaatimukset voivat ensi silmäyksellä tuntua byrokraattisilta, mutta ne avaavat yrityksille merkittäviä mahdollisuuksia. Parempi näkyvyys toimitusketjuun auttaa vahvistaa riskienhallintaa, kun mahdolliset ongelmat voidaan tunnistaa ajoissa. Läpinäkyvyys tuo myös selkeän kilpailuedun, sillä kuluttajat arvostavat yhä enemmän vastuullisuutta ja todennettavaa tietoa tuotteiden alkuperästä. Lisäksi kun materiaali- ja elinkaaritiedot ovat helposti saatavilla, tuotteita voidaan kierrättää, korjata ja käyttää uudelleen huomattavasti tehokkaammin, mikä tukee siirtymää kohti kiertotaloutta.

Kun yritys rakentaa jäljitettävyytensä avoimiin GS1-standardeihin perustuen, järjestelmä on pitkällä aikavälillä myös huomattavasti kustannustehokkaampi verrattuna suljettuihin ratkaisuihin, joiden on arvioitu maksavan jopa 10–20 kertaa enemmän (Lähde: Deloitte).

Miksi aloittaa nyt?

Vaikka digitaalisten tuotepassien tarkat tuoteryhmäkohtaiset vaatimukset julkaistaan vasta vuoden 2026 lopussa, jäljitettävyyden rakentaminen on pitkä prosessi. Fashion360-webinaarissa 2.9.2025 painotettiin, että jäljitettävyys ei ole hanke, joka voidaan jättää viime tinkaan. Yritysten kannattaa jo nyt ottaa käyttöön GLN- ja EPCIS-standardit, kartoittaa toimitusketjunsa tiedot ja aloittaa pilotit esimerkiksi valittujen tuotekategorioiden kanssa.