EU:n digitaalinen tuotepassi mahdollista toteuttaa GS1-standardien avulla

Euroopan komissio julkaisi keväällä 2022 uuden kiertotalouspaketin, joka sisältää ehdotuksen kestävien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta (ESPR, The Ecodesign for Sustainable Products Regulation), strategian kestäville tekstiileille sekä ehdotuksen rakennustuoteasetuksen muuttamisesta kestävyys- ja ilmastotavoitteet täyttäväksi. Ehdotuspaketti on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, ja sen tavoitteena on tehdä kestävistä tuotteista normi sekä edistää kiertotaloutta ja kuluttajien mahdollisuuksia kestävämpiin valintoihin EU:n markkinoilla.

Vastuullisempia ja ympäristötietoisempia kulutusvalintoja edistääkseen komissio ehdottaa myös tuotteista kuluttajille annettavia tietoja koskevan lainsäädännön päivittämistä. Kaikki mainitut aloitteet edistävät EU Green Deal -ohjelman puitteissa asetettua tavoitetta edistää kestävää kehitystä Euroopassa ja saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.

Kiertotalouspaketti luo EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelmalle yleiset puitteet, joiden avulla kaikkien EU:n markkinoille tulevien tuotteiden kestävyys ja ekologisuus pyritään varmistamaan. Sen tarkoituksena on tehdä EU:n markkinoilla olevista fyysisistä tavaroista entistä ympäristöystävällisempiä, kierrätettäviä ja energiatehokkaampia koko niiden elinkaaren ajan. Kestävän ja ekologisen suunnittelun asetusehdotus koskee lähes kaikkia EU:n markkinoille saatettavia fyysisiä tuotteita, sillä vain ruoka, rehu ja lääkkeet on tässä vaiheessa rajattu sen ulkopuolelle.

Digitaalinen tuotepassi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa

Oleellinen osa kiertotalouspakettia on digitaalinen tuotepassi, joka tulee pakolliseksi kaikille ehdotusten piirissä oleville, EU:n markkinoille saatettaville tuotteille. Digitaalisella tuotepassilla tarkoitetaan tuotteeseen liittyvien tietojen joukkoa, jonka tulee olla sähköisesti saatavilla tuotteessa olevan tiedonkantajan (viivakoodi, QR-koodi tms.) kautta. Digitaalisen tuotepassin tarkoituksena on tarjota kuluttajille tietoa esimerkiksi tuotteiden korjaamiseen ja kierrätykseen tai niiden materiaalien alkuperään liittyen. Se, mitä tietoa tämä minkäkin tuoteryhmän osalta lopulta sisältää, tarkennetaan lopullisessa asetuksessa.

Asetusehdotuksen mukaan eri tuoteryhmien tuotepassien on oltava keskenään yhteentoimivia, mikä luo tarpeen eri toimialoilla avoimesti käytettävissä oleville yhteisille toimintatavoille ja käytännöille. Digitaalisen tuotepassin kaikkien etujen hyödyntämiseksi tarvitaankin siksi soveltuva rakenne muun muassa tuotteiden yksilöimiseen, tunnistamiseen ja niihin liittyvien tietojen turvalliseen ja tehokkaaseen jakamiseen monimutkaisten kansainvälisten toimitusverkostojen ja sidosryhmien välillä.

GS1-standardit ratkaisun mahdollistajana

Kansainvälisten GS1-standardien avulla voidaan mahdollistaa digitaaliselle tuotepassille tällainen toimialojen ja maiden rajoista riippumaton rakenne. Asetusehdotuksessa viitataan useaan otteeseen globaaleihin ja avoimiin standardeihin, ja siinä vaaditaan muun muassa, että digitaaliseen tuotepassiin liittyvä tiedonkantaja ja yksilöllinen tuotetunniste toteutetaan seuraten ISO/IEC 15459:2015 (Unique identification) -standardia, johon myös GS1-standardit sisältyvät.

GS1-standardeihin pohjautuvassa ratkaisussa yksilöinti perustuisi tuotteen omaan identiteettiin, joka suurimmalla osalla niistä on kaupankäynnissä tarvittavien viivakoodien myötä valmiiksi jo olemassa. Yleensä, kun tuote halutaan jälleenmyyntiin niin perinteisiin fyysisiin jakelukanaviin kuin verkkokauppaankin, tarvitaan sille yksilöivä, viivakoodin sisällytettävä numero, jonka avulla se voidaan tunnistaa esimerkiksi hinnoittelua varten. Tätä ennen EAN-koodinakin tunnettua numerosarjaa kutsutaan GTIN-koodiksi. Se on palvellut kaupankäynnissä tuotteiden tunnisteena jo yli 50 vuotta ja nykyisin se luetaan kassapisteillä ympäri maailman yli kuusi miljardia kertaa päivässä. Kyse ei siis ole mistään uudesta keksinnöstä, vaan kansainvälisen, laajasti eri toimialoilla käytössä olevan ja kaikille avoimen standardin kehittäminen ja levittäminen eri maihin on tulosta vuosikymmenien pitkäjänteisestä työstä, johon ovat osallistuneet tuhannet yritykset eri puolilta maailmaa.

Myös digitaalinen tuotepassi on mahdollista toteuttaa tämän saman numeroinnin pohjalta. Olemassa olevan perustan hyödyntäminen tekee käyttöönotosta tehokkaampaa päällekkäisen työn vähentämisen kautta. Lisäksi EU:n laajuisen eri tuoteryhmiä koskevan ja yhteentoimivan digitaalisen tuotepassin toteuttaminen kansallisten tai eri toimialojen sisäisten tuotetunnisteiden varaan olisi erittäin haastavaa, ellei peräti mahdotonta.

GS1:n yksilöintistandardit mahdollistavat tuotteen yksilöimisen tuote-, erä- tai sarjanumerotasolla. Näin ollen digitaalinen tuotepassi voidaan toteuttaa halutulla tarkkuudella riippuen siitä, miten siihen tarvittavat tiedot vaihtelevat tuoteryhmien välillä. Kun tuotteelle näin muodostuu oma identiteetti, voidaan siihen liittää mitä vain asetusten vaatimaa tietoa. Lisäksi GS1 Digital Link- ja GS1 EPCIS -standardien avulla voidaan vastata tarpeeseen jakaa tätä tietoa koneluettavassa muodossa erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Kokonaiskustannukset alas avointen, globaalien ja hajautettujen standardien avulla

Olemassa olevien tunnisteiden ja muiden avointen, globaalien ja hajautettujen standardien hyödyntäminen on myös taloudellisesti järkevin tapa toteuttaa digitaalinen tuotepassi. Niiden vaikutus kokonaiskustannusten alentamisessa on konsulttiyhtiö Deloitten julkaiseman raportin mukaan merkittävä. Raportin mukaan niihin perustuvan ratkaisun arvioidut kustannukset ovat kymmenen vuoden jaksolla 3–7 miljardia euroa, kun taas keskitetysti hallinnoidun ratkaisun osalta vastaavat kustannukset ovat arviolta 9–18 miljardia euroa. Säästöjen mittaluokkaa kuvastaa hyvin se, että keskenään kilpaileviin, suljettuihin standardeihin perustuvan ratkaisun kustannukset nousisivat Deloitten mukaan jopa 63–152 miljardin euron välille.

EU:n asetukset tullaan julkaisemaan vuoden 2023 loppuun mennessä. Lopullinen ratkaisu selviää vasta tämän jälkeen, mikä saattaa johtaa jonkinlaiseen edellä esitettyjen skenaarioiden välimuotoon. Selvää on kuitenkin jo tässä vaiheessa, että avoimia standardeja ei voida sivuuttaa, vaan niiden hyödyntämisen mahdollisuudet tulee yritysten ja veronmaksajien edun vuoksi selvittää tarkkaan ennen ratkaisujen toteuttamista.