Standardielämää: Tietomalli vs. Synkka
Synkka on tuotetiedon välityspalvelu, jossa tarkistetaan, että liikkuva tieto on oikean muotoista ja kaikki tarvittava tieto on saatavilla sitä tarvittaessa. Mikäli toimittaja myy tuotteitaan myös muille markkinoille kuin Suomeen, voidaan tuotetiedot lähettää Synkan avulla toiselle kohdemarkkinalle. Ei siis tarvitse olla useamman tuotetietopalvelun asiakas. Synkan sisältä löytyykin useampia tietomalleja, jotka ohjaavat tietoja ja käyttöliittymän toimintoja.
Tietoja voidaan Synkkaan tallentaa kahdella eri tapaa eli syöttämällä käyttöliittymän kautta tai lähettämällä sanomilla. Sanomilla tiedonsiirto voidaan automatisoida. Synkka on siinä välissä kuin poke tarkistamassa henkkaria, että onhan kaikki muodollisuudet täytettynä ennen kuin pääsee järjestelmän sisälle. Muodollisuuksina on sanoman oikea muoto ja etukäteen määritellyt pakolliset tiedot, jotka minimissään tuotteella tulee olla.
Kun sisäänpääsy on varmistettu vihreällä valolla, on tieto sitä tarvitsevien hyödynnettävissä. Suurimmaksi osaksi tiedot siirretään sanomilla myös niitä hyödyntäville, jotta he voivat automaattisesti käsitellä tietoja omissa järjestelmissään. Synkassa tapahtuu siis vastaanotto ja lähetys. Taustalla tuotetiedot rekisteröidään globaaliin luetteloon, jotta kuka tahansa vastaanottaja voi ne löytää. Tiedon hakijan ei tarvitse tietää, missä tuotetiedot ovat, vaan Synkka ja vastaavat palvelut hoitavat tietojen löytämisen ja lähettämisen.
Synkan käyttöliittymässä tuotteen tiedot tallennetaan manuaalisesti tai puolimanuaalisesti Excelin avulla. Kun tietoja tallennetaan käyttöliittymän avulla, vaaditaan käyttäjältä tietämystä, mitä kaikkia tietoja tuotteelle pitää tietomallin mukaisesti antaa. Synkka-palvelussa on ohjauksia, mutta valitettavasti kaikkia tilanteita ei voi määritellä etukäteen. Annettavat tiedot riippuvat niin paljon tuotteesta, ja mitä siitä on kerrottu tuotteen pakkauksessa. Jopa keskenään hyvin samantyyppisillä tuotteilla voi olla eri tietoja, mitä pitää antaa. Nojataan siis vahvasti tiedonsyöttäjän ammattitaitoon, että hän tietää, mitä tietoja tuotteesta pitää antaa, tai mitä siltä sen ominaisuuksien vuoksi vaaditaan kerrottavaksi.
Välillä itse sotkeudun myös tuohon käyttöliittymän kehittämiseen, ja on todella mielenkiintoista ja antoisaa pohtia asiaa käytettävyyden kannalta. Kompleksisen tietomallin hyvin erilaiset tiedot eri tuotteille ja helppokäyttöisyyden yhdistäminen ovat kyllä sellainen pähkinä, missä riittää pohdiskeltavaa.
P.s. Jos haluat tietää, mikä on ingressissä mainittu GDSN, lue edellinen Standardielämää-blogikirjoitus.
Standardielämää-blogisarjan kirjoittaja palvelukehityspäällikkö Mirva Alatyppö kutsuu itseään standardinkehittäjäksi ja standardinvartijaksi – jopa standardihörhöksi. Hän myös tunnustautuu uutuustuotebongariksi sekä allergeenien kyttääjäksi. Mirva on työskennellyt GS1:ssä ja sen edeltäjissä vuodesta 2003, joten hän todella tietää, miten GS1:n standardit ovat vuosien aikana eläneet.
