Standardielämää: Suomen tietomalli
Tietomalli koostuu seuraavista osioista:
- Attribuuteista, jotka ovat määriteltyjä tietoelementtejä. Niille on määritelty, minkä tyyppistä tietoa niihin voi antaa.
- Attribuutteihin liittyvistä koodeista. Tiedot annetaan etukäteen määritellyiltä koodilistoilta.
- Tarkistuksista, joilla ohjataan tietojen antamista.
Tuntuu selkeältä, että noiden kolmen yhteen liittyvien elementtien kanssa toimitaan. Se onkin selkeää. Haaste tulee, kun tietoja on paljon, ja kaikki ei liity kaikkeen.
Nyt pienoinen historiakatsaus. Suomen tietomallin perusta on viime vuosituhannen puolella, PTY-lomakkeessa. Se oli tuotetietopankin edeltäjä, jolla välitettiin lomakemuodossa tuotetietoja. Kun Suomen tuotetietopankkia perustettiin, vaatimuksena oli, että tuotetietopankilla pitää pystyä toimittamaan kaikki samat tiedot, kuin tuolla lomakkeella oli.
Silloin yleisesti ottaen tuotetietopankit välittivät lähinnä logistista tietoa. Suomi toi ensimmäisenä mukaan sisällöllisen tiedon. Edelleenkin näen mielessäni erään toisen GS1-maan kollegan ilmeen ja lausahduksen, kun hän näki meidän silloisen tietomallimme: ”ei ikinä kukaan näin paljon tietoa tule antamaan ja vaatimaan”. Siitä lähes 19 vuoden aikana on moni asia muuttunut, mutta perusta, mitä tietoja halutaan, on tuossa jo ajan hämäryyteen kadonneessa lomakkeessa.
Tuolloin kun aloitimme, Suomen tietomalli oli täynnä omia räätälöintejämme sen suhteen, kuinka asiat täällä meillä Suomessa käsitellään ja ilmoitetaan. Silloin ei ollut GDSN:ää (GS1 Global Data Synchronisation Network) olemassa, vaan tietopankit palvelivat lähinnä aina yhtä kohdemarkkinaa. Pienimuotoista tietojen vaihtamista voitiin tehdä, jos oli yhteinen tietopankkitoimittaja.
Ajat ovat muuttuneet, ja nyt toimitaan tietopankkien verkostossa, jossa kaikkea tuotetietojen kehitystä hallinnoidaan globaalista näkövinkkelistä. Tuntuu varmasti joskus turhauttavalta, kun omia vaatimuksia ei voida viedä Suomen tietomalliin sellaisenaan. Useamman kerran olen käynyt keskusteluja, miten kehittäisimme Suomen kehitystoivetta niin, että se toimii myös muilla markkinoilla. Vuosien aikana olemme myös tehneet paljon työtä, jotta karsiaksemme Suomen omat räätälöinnit tietomallista. Siten voimme turvata tiedon liikkumisen tänne Suomen markkinalle ja helpottaa Suomesta useille kohdemarkkinoille tietoa välittävien toimittajien tuotetietoprosessia.
Suomen tietomalliin on nykyisin käytössä olevasta GDSN:stä valittu ne tiedot, jotka tukevat meidän käyttäjäyhteisömme tarpeita. Pohjana on ollut mainitsemani PTY-lomake. Suomen tietomallia kehitetään Suomen käyttäjiltä tulleiden toiveiden, lainsäädännön tai muiden viranomaisohjeiden mukaan. Lainsäädännön vaateet ovat selvät – tiedon toimittajan sekä vastaanottajan on toimittava niiden mukaisesti. Kuitenkin kun tuotteilla käydään kauppaa, eivät lainsäädännön vaatimukset ole riittäviä. Siksi tietomallin vaatimukset ovat laajemmat, kuin mitä laissa tuotteelta edellytetään ilmoitettavan.
Standardielämää-blogisarjan kirjoittaja palvelukehityspäällikkö Mirva Alatyppö kutsuu itseään standardinkehittäjäksi ja standardinvartijaksi – jopa standardihörhöksi. Hän myös tunnustautuu uutuustuotebongariksi sekä allergeenien kyttääjäksi. Mirva on työskennellyt GS1:ssä ja sen edeltäjissä vuodesta 2003, joten hän todella tietää, miten GS1:n standardit ovat vuosien aikana eläneet.
