Standardielämää: Merkkivuosia

Tänä vuonna juhlitaan 50-vuotisjuhlia. Sekä viivakoodi että minä itse saavutamme tuon kunnioitettavan iän. Tosin ei standardi, enkä minä vielä olla valmiita leppeästi kiikkustelemaan ja vastaanottamaan hienoa kelloa, vaan kumpikin olemme edelleen kovassa vauhdissa tähyämässä eteenpäin. – Tahdon tosin huomauttaa, että minä kyllä olen nuorempi kuin EAN-viivakoodistandardi.

Kun 5.5.2003 aloitin työt GS1:n edeltäjässä EAN-Finlandissa, tuli minusta jäsen projektiin, jonka tarkoitus oli luoda Suomeen tuotetietopankki. Toisena työpäivänäni olinkin jo Saksassa tutustumassa valittuun järjestelmään, Sinfokseen. Pilottivaiheessa Sinfos sisälsi lähinnä vain logistisia tietoja, mutta projektimme myötä tietosisältö laajeni kattamaan tiedot, mitkä välitettiin jo PTY-lomakkeilla. Tietääkseni olimme ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen, joka toi ravitsemukseen liittyvät tiedot osaksi tuotetietopankkia. Sinfos oli suljettu ympäristö, eli sinne ei lähetetty tietoja toisista tietopankeista, eikä sieltä mitään lähtenyt muualle. Vuonna 2014 tuli suuri muutos, kun siirryimme Synkkaan. Se pohjautuu GDSN-standardiin, minkä ansiosta tietoja pystyy lähettämään myös muualle. – Sellainen pieni sivuhuomautus, että minun ideastani on kehitetty nykyinen Synkka-nimi.

Kaiken perusta oli jo alussa, kuten on nytkin, tuolloin EAN-koodina tunnettu tuotetunnus. Vuonna 2005 EAN-koodin viralliseksi nimeksi tuli GTIN-koodi, mutta meni vielä vuosia ennen kuin virallista nimeä otettiin Suomessa käyttöön. (Ja osa käyttää edelleen tuota enari-nimitystä.) Samalla kun enarista tuli GTIN, muuttui myös EAN-Finland GS1 Finlandiksi. Taustalla oli eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen järjestelmien yhdistyminen. Yhteistyötä oli tehty jo aiemmin, mutta tuolloin meistä tuli yksi organisaatio.

Mitä itse olen tehnyt näiden kahdenkymmenen vuoden aikana? Joskus olen sanonut, että nurkka, jossa istun ja nimike, jonka alla työskentelen ovat vaihtuneet, mutta työ pysyy samana. Osittain tämä on tottakin, koska koko ajan olen ollut kytköksissä tietosisältöihin ja niiden merkityksiin. Kuitenkin ajan myötä järjestelmän tekniseen toteutukseen liittyvä kehitystyö on jäänyt pienemmälle osalle. Olen halunnut painottua tietosisällön puoleen ja onneksi työnantaja on sen mahdollistanut. 

Nykyisin tietosisällön asiat ovat laajoja kokonaisuuksia, kuten vastuullisuus tai uusin suosikkini pakkausmateriaalien kierrätys. Tietosisältöjen kehittäminen ja selvittäminen on yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, sillä tuotetietopalvelu ei ole yksinäinen saareke, vaan osa isoa kokonaisuutta. Yhteistyö on välillä haastavaa, kun tietoa on paljon ja siitä tulisi osata löytää oleellisin ydin. Onneksi meillä kuitenkin on hyvät verkostot, joiden kanssa saan työskennellä. Sekä tietysti mahtavat kollegat, joiden kanssa yhdessä pakerretaan kulloistakin päämäärää kohden.

Maailma on muuttunut paljon kahdenkymmenen vuoden aikana. Viisikymppinen EAN-viivakoodi on silti edelleen voimissaan. Sen rinnalle on tulossa GS1 2D-koodi, eli silläkin saralla kehitys menee eteenpäin. Yksi asia ei ole näiden vuosien aikana muuttunut: minulla ihan mahtavia kollegoita. Kiitokset kaikille vuosien varrella olleille sekä nykyisille työkavereille! Olemme vuosien aikaan nauraneet, laulaneet, tanssineet, jännittäneet, tuskastuneet, onnistuneet, epäonnistuneet... kyllä koko tunteiden kirjo on käyty läpi jollain tapaa. Tänään on siis tätä polkua 20 vuotta takana. En vielä lupaa, että sitä jatkuu seuraavat 20 vuotta, mutta ainakin jonkun aikaa.